Taas kerran tappion tiellä - SDP:n vaalianalyysi omasta kuplasta

Liityin SDP:hen vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. SDP menetti vaaleissa viisi kansanedustajapaikka ja sai eduskuntaan 45 kansanedustajaa. Puolueen kannatus tippui 21,4 prosenttiin.Silloin tuntui, että hävinneen puolueen kelkkaan on nyt syytä lähteä, sillä mahtipuolueen tulevaisuus näytti kaipaavan myös minua.  Tosi mieshän hyppää häviäjän kelkkkaan, ei voittajan.

Olen lähes joka vaalien jälkeen kirjoittanut lyhyen vaalianalyysin, jossa olen purkanut pettymystäni SDP:n huonoon vaalitulokseen. Jotain iloa on sentään revittävä näistä tappioista!  Puolue on hävinnyt kaikki vaalit jäsenyyteni aikana. On pirun turhauttavaa hävitä joka kerta vaalit. Se latistaa tunnelmaa ja vähentää aktiivisten toimijoiden määrää. Vaikka oma ehdokkaani Timo Harakka pääsi eduskuntaan, puolueen kokonaiskannatus on kuitenkin aina tärkeämpää, sillä vain puolueen kannatuksella on merkitystä valtaa jaettaessa.

Alla olevasta (ilmeisesti Aki Reinimäen tekemästä, lainasin sen twitteristä) taulukosta surullinen tilanne näkyy, Alamäki on ollut jyrkkä (vaihteluja on toki muisakin puolueissa).

Kansanedustajien määrä 1999-2015

Miksi vaalit hävittiin - näkemyksiä omasta kuplasta

Kansa äänestää aina oikein. Hallitus oli surkea, eikä saanut isoja tavoitteitaan läpi. Oli päivänselvää, että SDP ja Kok tulevat häviämään vaalit. Paljon vuosien varrella hehkutettuja uudistuksia, ei saatu aikaan. Talouskasvun käynnistymistä odotellaan yhä. SDP:n tappio oli kuitenkin odotettua kovempi ja päädyimme nöyryyttävälle neljännelle sijalle. Häviö oli suurempi kuin odotettiin. Kaiken lisäksi vielä perussuomalaiset nousivat demarien ohitse. Anna minun kaikki kestää. Miksi kävi näin?

Syksyllä 2014 hallituksen välit kiristyivät. Ainakin SDP aloitti kokoomuksen haastamisen hallituksen sisällä. Luotiin mielikuvaa, että SDP:n tahti on muuttunut, eikä puolue ole enää kokoomuksen apupuolue hallituksessa. Omat jäsenet tykkäsivät ja linja miellytti myös demarihenkisiä äänestäjiä vähän laajemmin, sillä puolueen kannatus kasvoi syksyllä hieman. Näytti että vaaleihin voidaan ajaa kohtuullisista asemista.

Hallituksen lopputaival meni kuitenkin lopulta sellaiseksi riitelyksi, että kansalta katosi viimeinenkin luottamus suuriin hallituspuolueisiin. Ministerismiehet- ja naiset piikittelivät toisiaan niin, että kaltaistani hyväkäytöksistä herrasmiestä nolotti. Ja epäilenpä, että silloin kun minua nolottaa, liikkuvien äänestäjien suurta joukkoa nolottaa vielä enemmän. 

Riitely kääntyi erityisesti SDP:pä vastaan, koska kansan keskuudessa mielikuvaa puheenjohtaja Antti Rinteestä vähän räyhähenkisenä johtajana vahvistui.  Kuka nyt riitelijöistä pitää? Riitely olisi pitänyt lopettaa ajoissa ja yrittää jotenkin vahvistaa Antin yhteistyökykyisyyttä kansan silmissä.

SDP:n vaaliohjelma oli mielestäni ihan hyvä ja kelpasi vertailussa muihin puolueisiin.  Samantapaisia läpysköjä ne ovat kaikki. Vaikuttaa- valitettavasti - vain siltä että puolueiden ohjelmilla ei ole äänestäjien keskuudessa mitään merkitystä, hyvin harvat niitä oikeasti lukevat. Puheenjohtajien vaalitenteissä ohjelmista keskustellaan, mutta vaalitaistoissa ne eivät muuten näy. Puolueet tekevät vaaliohjelmiaan itselleen, eivät äänestäjille.

Vaalikeskustelu oli laimeaa, koska voittajan tiesivät jo kaikki kaksi vuotta sitten. Kilpailussa kakkossijasta ei jostain syystä syntynyt jännitettä. Vaalikeskusteluiden teemat olivat sellaisia ettei jännitettä antavia eroja syntynyt.  Hallituskiimassaan puoluejohtajat pikemminkin mielistelivät kuin haastoivat keskustan puheenjohtajaa. SDP yritti loppumetreillä tuoda sähköä vaalikeskusteluun kritisoimalla puolustusministeri Haglundin ja pohjoismaisten kollegoidensa kirjoitusta Venäjän tilanteesta. Mutta ammattimiehenä, loistavalla manööverilla (paperi povitaskusta), Haglund käänsi tilanteen edukseen ja onnistui naruttamaan yhtä puoluejohtajista. Jätän sanomatta ketä.

SDP:n vaalitappio ei ollut puheenjohtaja Antti Rinteen vika. Mutta puheenjohtaja edustaa mielikuvaa puolueesta äänestäjille, joten jos puheenjohtaja pärjää hyvin, myös puolue menestyy. Ennakkoäänten ja varsinaisen vaalipäivän välillä tapahtui jotakin jonka takia epävarmojen äänestäjien joukko valitsi jonkun toisen puolueen kuin SDP:n. Marginaalit kokoomuksen, persujen ja demareiden välillä ovat kuitenkin niin pieniä, että pienilläkin asioilla on suuri merkitys.

Itse pidän yhtenä keskeisenä syynä sitä, että Antti epäonnistui viimeisessä YLE.n puheenjohtajatentissä (neljä vuotta sitten silloinen puheenjohtaja Urpilainen taas onnistui viimeisissä tenteissä ja pelasti mitä pelastettavissa oli).

Antti oli kireä ja väsähtäneen oloinen ja sortui muutamiin epäonnistuneisiin lausahduksiin, jotka varmasti veivät ääniä. Antti tuntuu pärjäävän erittäin hyvin vaalitenteissä, joissa vain hän on haastateltavana. Silloin hän on rento ja tarvittavaa pilkettä löytyy silmäkuopasta. Mutta kun tentissä on useita henkilöitä, hän ei ole vahvimmillaan. Selkeä kehityskohde, näin sohvalta nähtynä.

Tenttiä seuratessani tiesin pelin olevan lopullisesti menetetty, kun Antti hihastaan viimeisen valttikortin ja pelotteli äänestäjiä porvarihallitukselle. Olin repiä pelipaitani kun kuulin tämän. Tätä viimehetken ”valttikorttia” on SDP ennenkin kokeillut ja aina yhtä huonolla menestyksellä. Viimeksi ennen vuoden 2007 vaaleja silloinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma pelotteli kansalaisia porvarihallituksella. Kansa äänesti porvarihallituksen valtaan ja olemme yhä hengissä! En voi ymmärtää miksi tätä korttia kerta kerran jälkeen epätoivoisesti vedetään esiin kun siitä ei enää jokeriksi ole.

SDP:n vaalikampanjaa osaavat arvioida sen minua peremmin tuntevat. Omassa kaupungissani Espoossa ehdokkaat, joita tapasin, tekivät vaalityötä iloisesti ja ahkerasti. En usko että SDP:n järjestökoneistosta saa tämän enempää irti. 

Sellaista seppää ei ole olemassa, joka olisi takonut SDP:n vaalivoittajaksi tämän hallituskauden "saavutusten" jälkeen. 

SDP:n saamat äänimäärät ovat pienentyneet vaali vaalin jälkeen kuten alla olevasta taulukosta näkyy. Sosialidemokratia maistuu yhä pienemmälle äänestäjäporukalle.

Olkoon klisee, mutta uudistumista tarvitaan. Miten? Jatkoa seuraavassa blogikirjoituksessani. 

		SDP
Vaalit	Puolueiden äänet yhteensä	Ehdokkaiden äänimäärä	Osuus äänistä %
2015	2 965 394	489 705	16,5
2011	2 939 571	561 558	19,1
2007	2 771 236	594 194	21,4
2003	2 791 757	683 223	24,5
1999	2 681 291	612 963	22,9
1995	2 780 921	785 637	28,3
1991	2 725 918	603 080	22,1
1987	2 880 093	695 331	24,1
1983	2 979 694	795 953	26,7