Edellinen kirjoitukseni jo kertoi niistä lainalaisuuksista jotka alalla
vallitsevat. Liiketoiminta on kaukana terveestä, valtiot pyrkivät tukemaan
omaan telakkateollisuuttaan kaikin mahdollisin keinoin. Valtiot eivät tue
pelkästään omia telakoitaan, vaan ne antavat vientitakuut myös tilaajan
puolesta. Esimerkiksi STX:n rakentamat Oasis ja Allure olivat miljardin euron
aluksia kumpikin, ja valtio takasi tilaukset 95-prosenttisesti.
Investointipäätöksiä venyttävät markkinatilanteen lisäksi joissakin
tapauksissa rahoitusongelmat. Telakat kisaavat roimasti vähentyneistä
tilauksista maailmalla raivoisasti ja usein liiketaloudellisesti lähes
järjettömästi eli tukidopingin voimalla. Kuvaavaa on, että ainakin
uutistietojen mukaan STX Finlandin sijasta STX Francen rakentama risteilijä
tuottaa korkeintaan nollatuloksen ranskalaiselle telakalle.
Laivanrakennusala kasvoi vuodesta 2003 alkaen hyvin nopeasti koko
maailmassa. Suuri osa laivanrakennuksen viime vuosien nopeasta kehityksestä on
tapahtunut Kaukoidässä. Kasvu on perustunut osaltaan hyvinkin spekulatiivisiin
laivatilauksiin. Telakat saivat uusia tilauksia poikkeuksellisen paljon vuoteen
2007 saakka erityisesti Etelä-Koreassa, Japanissa ja Kiinassa, jolloin alalla
oli huippuvuosi. Vuoden 2008 kesän jälkeen tapahtuneen taloustilanteen
heikkenemisen myötä ei uusia tilauksia juurikaan saatu, mistä johtuen
ylikapasiteettia on runsaasti erityisesti näissä maissa.
Vuonna 2009 TEM:n telakkatyöryhmän raportissa varoiteltiin, että
ylikapasiteetin vuoksi on olemassa vaara, että muissa maissa valtiot voivat
ryhtyä pelastamaan telakoita erilaisten tukien avulla, joka puolestaan
heikentää suomalaisten telakoiden toimintaedellytyksiä ja lisää kilpailua. Tämä
on sittemmin käynyt toteen.
STX on konna – ei hallitus
Risteilyalusten ja matkustaja-autolauttojen rakentaminen on perinteisesti
keskittynyt pääsääntöisesti Eurooppaan. Tälle markkinalle haluavat myös
aasialaiset telakat ja erityisesti STX. Paavo Raution kolumni Helsingin
sanomissa (13.1.2013) kuvaa hyvin STX toimintaa. Korealaiset pyrkivät nostamaan
jalostusastettaan omilla telakoillaan ja sitä varten ne tarvitsivat oppia
Eurooppalaisilta telakoilta. Näin suurtyhtiö (ja maat toimivat).
Kun Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmittiin rauha ja valvontakomission
miehet menivät Turun telakoille valvomaan tilauksia, kaikki kopioitiin. Stalin
halusi nostaa Neuvostoliiton teollisuuden jalostusarvoa ja kaikki mahdollinen
kopioitavissa oleva oppi otettiin Turun telakalta. Aivan samalla vaikuttaa
toimivan STX .Turun telakan toimihenkilöiden luottamusmies Osmo Salo kuvaa menettelyä
osuvasti: ” STX:n korealaiset omistajat ovat hiljalleen jo aloittaneet
valmistautumisen Suomen telakoidensa alasajoon. Turun telakalle on lähetetty
solkenaan erityisasiantuntijan tittelillä kutsuttuja korealaisia siirtämään
suomalaista osaamista muualle, Salo kertoo.
Salon mukaan kyseiset tehtävät on räätälöity korealaisille niin, ettei
niitä ole tarvinnut avata julkiseen hakuun. Suomessa työskentelyn jälkeen
erityisasiantuntijat ovat palanneet takaisin Koreaan.” (http://www.proliitto.fi/fi/media/uutiset/turun-telakan-alasajo-on-jo-kaynnissa.html)
Kaverini laskeskeli, että STX maksoi koko Aker Yardista (tuleva STX Europe)
pyöreästi miljardi euroa vuonna 2008. Sijoitus ei ole ollut taloudellisesti
mikään hyvä, koska koko konserni on tuottanut keskimäärin 23 miljoonaa voittoa
vuodesta 2009 alkaen. Sillä ei paljon lainoja maksella takaisin.
Kun korealaiset ottivat omistukseen suomalaiset telakat, yhtiön pääjohtaja
moitti haastatteluissa aikaisempia norjalaisomistajia siitä, että he eivät
olleet investoineet suomalaisiin telakoihin vuosikausiin. Millaisia
investointeja korealaisomistus on tuonut STX Finlandin telakoille? EI mitään.
Jos vuoden 2009 lopulla TEM meriteollisuustyöryhmän raportissa todettiin,
että ” STX Finland Oy:n antamien tietojen mukaan sen eteläkorealainen emoyhtiö
STX Business Group on ilmoittanut, että se ei nykyisessä vaikeassa
talouskriisissä pysty taloudellisesti tukemaan STX Finland Oy:n toimintaa.
Emoyhtiön omistama varustamo, joka operoi irtolastilaivoja, ei myöskään pysty
tilaamaan laivoja Suomesta.”
Onko hallitus mokannut?
Risteilijätilauksen saaminen on tahdon asia, moni on viime aikoina
julistanut. Tahdon asia-argumentointi otetaan yleensä silloin
käyttöön kun mitään asiallisia argumentteja ei ole enää käytössä. Hallituksen
talouspoliittinen ministerivaliokunta käsitteli lehtitietojen mukaan STX
Finlandin risteilijätilauksen tukemista ja lainoittamista 11 kertaa ja teki
kolme kertaa kielteisen päätöksen (ilmeisesti
yksimielisesti). Pääomalaina olisi ollut EU:n valtiontukisääntöjen
vastainen, eikä hallitus sitä voinut tehdä. Ongelmana taitaa olla
se, että STX Finlandin taloudellinen tilanne on niin huono, että maan hallitus
pelkäsi pahimmassa skenaariossa menettävänsä pääomalainan, mutta joutuvansa
myös Finnveran takausten vuoksi maksumieheksi. Wärtsilän Meriteollisuuden
konkurssi pelottelee yhä taustalla.
Hallitusta on myös arvosteltu siitä, että keinoja olisi ollut, mutta kukaan
ei ole julkisuudessa vielä esittänyt mitä ne keinot olisivat
olleet. Hallitus kyllä mokasi päätöksestä tiedottamisessa. Ja
varsinkin SDP mokasi, kun ei ymmärtänyt, että erityisesti vasemmistossa
päätöstä tullaan ihmettelemään. Ihmisten on vaikea ymmärtää miksi EU estää
tilauksen saamisen, kun kerta Ranska EU-maana sen sai. STX France sai tilauksen
koska se on osaomistaja yhtiössä sekä suoraan että tytäryhtiönsä kanssa.
Ranskan valtio pääomittaa telakkaa ja varmasti siten, että se on EU:n
valtiontukisääntöjen mukaista. Erään saksalaislehden mukaan Ranska
olisi pääomittanut STX Francea 1,3 miljardilla eurolla.
Mikä on STX Finlandin taloudellinen
tilanne?
Alla oleva taulukko kertoo sen, että STX Finland ei ole menestynyt hyvin.
Se on tehnyt tappiota yli 200 milj.euroa vuosina 2007-2011. Vuoden 2009
tehdyssä TEM:n raportissa todetaan, että telakkayhtiö STX Finland Oy:n pitkän
aikavälin tavoite on yhteensä runsaan 1 500 miljoonan euron liikevaihto
kolmella telakalla vuonna 2015 (vuoden 2009 rahassa). Vuonna 2011 yhtiön
liikevaihto oli 272 milj.euroa. Kaukana, kaukana tavoitteesta.
STX
Finland Oy
|
2007/12
|
2008/12
|
2009/12
|
2010/12
|
2011/12
|
Yrityksen
liikevaihto (1000 EUR)
|
1247218
|
1222014
|
936506
|
590390
|
272536
|
Liikevaihdon
muutos%
|
10.10
|
-2.00
|
-23.40
|
-37.00
|
-53.80
|
Tilikauden
tulos (1000 EUR)
|
-98226
|
-18516
|
-39045
|
-63722
|
13215
|
Liikevoitto%
|
-8.50
|
-1.60
|
-2.10
|
-4.90
|
-3.80
|
Yrityksen
henkilöstömäärä
|
3832
|
3836
|
3674
|
3280
|
2618
|
Lähde: Suomen Asiakastieto
Kotimaisen omistajuuden paluu?
Jokaisen sukupolven kohdalla näyttää käyvän samalla tavalla. Kun
suomalainen telakkateollisuus joutui pulaan 1980-luvulla, pelastajaksi joutui
valtio. MasaYardsin omistuspohjaa pyrittiin saamaan
kotimaiseksi 1990-luvun lopulla, mukaan haluttiin saada valtio. Jorma Elorannan
tullessa yhtiön toimitusjohtajaksi 2000-luvun alussa, hän vaati valtiolta tukea
laivanrakennusteollisuuden tukemiseksi.
En ole telakka-asiantuntija, vain aiheesta kiinnostunut, mutta STX ei näytä
kovin kiinnostavalta sijoittajan silmin. Tappiota tekevä yhtiö, yksipuolinen
päätuotantorakenne (isot risteilijät, vain muutama tilaaja) ja toimiala jossa
tuntuu olevan mahdotonta pärjätä pelkällä erikoisosaamisella, jota telakalla
on. Mistä löytäisimme kotimaisia sijoittajia riittävästi, jotka
uskoisivat alaan?
Kun kaiken lisäksi STX Finlandin Turun telakan kilpailijoiden omistajatahot
Italiassa, Saksassa ja Ranskassa ovat jo nyt toiminnallaan osoittaneet
puolustavansa aggressiivisesti omaa laivanrakennusteollisuuttaan
(investointituki, pääomituksen vahvistaminen, suora koulutustuki ym.).
Unohtamatta Aasian telakoita.
Valtio omistajaksi?
Solidium on Suomen valtion kokonaan omistama osakeyhtiö, jonka tehtävänä on vahvistaa ja vakauttaa kotimaista omistusta kansallisesti tärkeissä yrityksissä ja kasvattaa pitkäjänteisesti omistustensa taloudellista arvoa. Se olisi väline, joka voisi ostaa STX Finlandin, jos se katsottaisiin
keskeiseksi kansallisesti tärkeäksi yhtiöksi. Mutta miten valtio saisi
yrityksen voitolliseksi? Ja kannattaako valtion ostaa tappiollinen yritys korealaisilta, jotka varmasti
hyödyntäisivät tilannetta nyhtäen hinnan korkeaksi?
Mutta jos telakkakulttuuri katsotaan kansallisesti tärkeäksi yhtiöksi, niin ei kun ostetaan se yhtiö.
Entä jos Solidium ostaisi yhtiön yhdessä
Venäläisen United Shipbuilding Corporation:n kanssa, joka omistaa jo nyt
puoliksi Arctech Helsinki Shipyard:n STX:n
kanssa?
Ratkaisu?
Toivon todella, että telakkateollisuus (tässä tapauksessa STX Finland
jossain muodossa) säilyy elinvoimaisena. Esimerkiksi Turussa on
rakennettu laivoja 1700-luvulta alkaen ja osaamista on. Vuoden 1990 jälkeen
Suomessa on valmistunut yhteensä 112 valtamerialusta, joista vientituloja on
saatu yhteensä 15 miljardia euroa (vuoden 2009 lopun tilanne). Laivojen
kotimaisuusaste on korkea, yli 80 prosenttia. Telakalla on merkittävä työllistävä vaikutus.
En osaa sanoa miten STX Finlandin tapauksessa pitää menetellä.
Kyselin eilen ja tänään vähän minua vanhemmilta ihmisiltä, että miten he
muistavat Wärtsilän meriteollisuuden konkurssista käydyn
keskustelua. ”Ne vain menivät, ei siitä paljon keskusteltu” oli
tiivistettynä huomio. Päätöksiä tehtiin, veronmaksajien rahoja meni ties minne
ja kansalla ei ollut hajuakaan mitä tosiasiassa tehtiin. Ei tehdä ainakaan
niin!
2 kommenttia:
Mikä on työvoiman kansallisuus jakauma STX:n telakoilla (lahinnä Turussa). EU:ssa sillä ei ole merkitystä, mutta olisi suomalaisten työllistämisessä mielenkiintoista tietää.
En tiedä, tässä on paljon mielenkiintoisia ulottovuuksia joita voisi selvittää, mutta kaikkea ei kerkeä.
Lähetä kommentti