Elämä yllättää ja politiikka varsinkin. Kunnallisvaalien
jälkeen olin viikon verran pettynyt, mikä varmasti näkyi tässäkin blogissa.
Olin vaaleissa liikkeellä tosissani, joten olin pettynyt jäädessäni
varavaltuutetuksi. Viikon verran sulattelin asiaa ja sen jälkeen politiikka
alkoi taas kiinnostaa. Sain kuitenkin
249 ääntä ja päädyin varavaltuutetuksi, paljon enemmän kuin monet muut
ehdokkaat. Ymmärsin myös sen, että vaalien tulokseen ei saa suhtautua
katkeruudella, äänestäjät valitsevat ehdokkaansa ja siihen on meidän
tyytyminen.
Olin aluksi kiinnostunut kaupunginsuunnittelulautakunnan
jäsenen paikasta. Puolueiden välisten neuvotteluiden jälkeen kävi ilmi, että
meille demareille on tulossa kaksi lautakuntapuheenjohtajuutta, sosiaali- ja
terveyslautakunnan ja liikunta- ja nuorisolautakunnan. Minulta tiedusteltiin olenko käytettävissä
liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajaksi. Pienen harkinnan jälkeen
päätin, että lähden tavoittelemaan sitä paikkaa. Puheenjohtajan paikka on
mielestäni riviedustajan paikkaa merkittävämpi. Ja niin Espoon sosialidemokraattien
edustajisto valitsi minut ehdokkaaksi tähän puheenjohtajan tehtävään. Kaupunginvaltuusto tietenkin päättää asiasta
lopullisesti, mutta käytännössä valintani on selvä.
Kuntourheilijana liikunta-asiat ovat lähellä sydäntä, mutta
ei minusta mitään urheilufanaatikkoa saa. En ole minkään tietyn lajin edustaja,
vaikka pelaankin harrastejääkiekkoa, aivan samalla tavalla hiihdän kaupungin laduilla
tai pyöräilen pyöräteillä. Minulle liikunta tuottaa iloa ja sitä pyrin
edistämään myös lautakunnan puheenjohtajana. Omien lasteni kautta erityisesti lasten ja
nuorten liikuntamahdollisuuksien edistäminen kiinnostaa. Nuorisoasioihin minun on perehdyttävä
paremmin, mutta onneksi parikseni lautakuntaan toiseksi demarijäseneksi tulee
Tipsu Sollasvaara, joka tuntee nuorisopuolen hyvin. Mielestäni muodostamme
hyvän parin.
Hieman yllättäen päätin pyrkiä myös Espoon asuntojen
hallituksen jäseneksi (tämä ei muuten ollut se paikka josta olin käynyt
jaakobinpainia, facebook-kaverini tietänevät tästä). Päädyin tähän päätökseen vasta aamulla
kokouspaikalla, koska yksikään muista ehdokkaista ei ollut valtuutettu tai
varavaltuutettu. Espoon asunnot Oy on keskeinen asuntopoliittinen toimija
Espoossa ja olen itse kokenut, että Espoon asuntojen hallinta on aivan liian
kaukana demareiden päätöksentekijöistä. Omasta mielestäni minulla olisi ollut
osaamista ja rohkeutta puuttua asioihin ja tuoda asuntopolitiikkaan Espoossa
uusia ajatuksia.. Mutta kun yksi hevonen lähti laukkaamaan, muutkin hevoset innostuivat, joten paikkaa lähti tavoittelemaan myös Timo Rauhanen. Muskelini eivät riittäneet Timon lyömiseeen ja edustajisto valitsi
hallitukseen Timo Rauhasen. Onnea ja
menestystä Timolle!
Tänään tuli siis menestystä (valinta liikunta- ja
nuorisolautakunnan puheenjohtajaksi) että tappion karvasta kalkkia. Sellaista
se on poliitikon arki.
Tänä iltana lähden nauttimaan Espoon kaupungin tarjoamista
mahtavista hiihtoladuista Espoon keskuspuistoon.
2 kommenttia:
Mainiota reflektiota, Antti.
Pidä hyvää huolta lautakunnassa nuorten muistakin asioista kuin liikuntaharrastuksista. Oletan, että saan tehdä kanssasi paljon ja tehokasta yhteistyötä myös nuorten voimannuttamisohjelmaryhmän puitteissa.
Martti
Ilman muuta tästä pidetään huolta. Lautakunnan tehtävä on myös seurata nuorten elinolosuhteita, joten varmasti teemme yhteistyötä.Onnea myös sinulle Martti.
Lähetä kommentti