Yksityisiä vai julkisia liikuntapaikkoja?

Kirjoitan tätä tekstiä Hoplopin kahviossa. Syyslomalla olevat lapset ruinasivat isältä käynnin lasten sisäliikuntapaikkaan. Minulle, 80-luvulla lapsuuteni viettäneelle, suhtautuminen uusiin sisäliikuntahalleihin on vähän vaikeaa. Kun on itse leikkinyt ja harrastanut pääasiassa ulkona, maksulliset sisäliikuntapaikat tuntuvat hieman vierailta. Eikö ulkona liikkuminen riitä? (Kun samalla katson nauravin suin ohi juoksevia lapsiani, täytyy todeta, ettei se taida ihan riittää)

Liikunnan harrastamisesta on tullut yhä enemmän bisnestä, ihmiset käyttävät yhä enemmän rahaa harrastuksiinsa. Kaupungille se on tietenkin haaste.. Espoossa on tehty vuosien saatossa melko ihmeellisiä virityksiä liikuntapolitiikassa, kaupungin lainoituksella tai avustuksilla on rakennettu liikuntapaikkoja. Näin on saatu nopeahkosti uusia tiloja, mutta käyttäjille ja kaupungille käyttömaksut ovat kovia. Samalla osa tehdyistä sopimuksista on osoittautunut kalliiksi Espoon kannalta. Ihan samaan tapaa Espoon Hongan suunnitelmat Tapiolaan rakennettavasti jalkapallostadionista rakentuvat sen suunnitelman pohjalle, että kaupunki sitoutuu ostamaan tietyn määrän vuoroja mahdollisesti rakennettavasta stadionista. Hongan taloudellinen tilanne taitaa vain olla sellainen, että stadionin toteutuminen on entistä kauempana, ellei esitetä jotain uutta suunnitelmaa. Jalkapalloharrastajia on Espoossa paljon ja siellä seurojen ja kaupunkien yhteistyöllä on saatu rakennettua uusia tarpeellisia jalkapallohalleja.

Yksityiset liikuntapaikat ovat kaupungille haaste siinä mielessä, että mitä vähemmän julkisia liikuntapaikkoja käytetään, sitä vähemmän ne ihmisiä kiinnostavat. Miksi laittaa rahaa julkisiin liikuntapaikkoihin, kun yksityiseltä sektorilta löytyvät samat palvelut? Siksi, että kunnan yksi tehtävistä on kansanterveystyön tekeminen. Itse pidän kunnallisia liikuntapaikkoja kunnallisina peruspalveluina. Kunnan on omilla toimillaan pyrittävä nostamaan asukkaiden terveydellistä tilaa. Liikuntapaikat ovat yksi Espoon välineistä tässä työssä. Kattavalla liikuntatarjonnalla Espoo pystyy kannustamaan asukkaitaan liikunnan harrastamiseen ja tarjoamaan erityisryhmille mahdollisuuksia liikunnan harrastamiseen. Yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa pitää tehdä, mutta en näe järkevänä Espoon omien liikuntapaikkojen vähentämistä. Tämä tulee olemaan iso kysymys tulevaisuudessa, kun Espoon väkiluku kasvaa uusien asuinalueiden rakentuessa (Suurpelto, Finnoo, Saunalahti). Miten ratkaistaan näiden alueiden asukkaiden liikuntapalvelut?

Näin äkkimuistelulla Espoon kaikki isot liikuntilat (esim. Otahalli ja Kannunsillan pommari) ovat jo vuosikymmeniä sitten tehtyjä tiloja. Uusia kaupungin omia halleja ei ole tehty, vaan on luotettu markkinoiden kykyyn tarjota liikuntapalveluja uusille asukkaille. Kysyntä luo varmasti tarjontaa, mutta samalla liikuntaharrastuksista tulee kalliimpaa ja osa asukkaista tippuu syystä tai toisesta palveluiden ulkopuolelle.  Minusta tämä ei ole hyvä kehityssuunta.

Itse käytän eniten Espoon liikuntapaikoista kuntoratoja ja hiihtolatuja. Niistä voi olla todella ylpeä espoolaisena, näin lumisten talvien jälkeen. Kannusillan pommarin kuntosalilla olen käynyt, mutta aika enää riitä siihen. Pelaan sählyä kerran viikossa Kirstin koulun salilla (koulujen salit ovat muuten yksi esimerkki kaupungin liikuntapaikoista, ne pitäisi saada vielä tehokkaammin asukkaiden käyttöön). Yritän lisäksi opettaa lapsilleni uimataitoa täpötäydessä Keski-Espoon uimahallissa ja ihmettelen uimakurssien hintoja.

Mutta pääasiallinen kuntoiluharrastukseni on jääkiekko. Tässä muutama ajatus treenien keskeltä. Melkein kuin Teemu Selänne.