Minä tiedän kaiken

Yksityisiä vai julkisia palveluja? Valtakunnallisessa kuntavaalikeskustelussa keskeisiksi teemaksi ainakin SDP:n ja Kokoomuksen välillä on noussut kiista sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Puolueeni SDP ei halua lisätä yksityistämistä tai ulkoistamista (termit ovat keskustelussa aivan sekaisin), kokoomus taas suhtautuu myötämielisesti tähän.

2000-luvun alkupuolella tein edellisessä työpaikassani Tehy:ssä raportin yksityisen sektorin sosiaali- ja terveyspalvelujen osuudesta. Juuri vuosituhannen alussa alkoi yksityisen ja kolmannen sektorin rooli kasvaa sosiaali- ja terveyspalveluissa kasvaa. Sosiaalipalveluissa järjestöillä oli perinteisesti ollut enemmän roolia ja oli nähtävissä, että yksityisen ja kolmannen sektorin rooli tulee kasvamaan myös terveyspalveluissa. Väestö ikääntyy ja varallisuutta käytetään erilaisiin palveluihin. Kaikki käppyrät todistivat samaa, trendi oli aivan selvä. Raportissa muistaakseni kirjoitin, että yksityisen sektorin rooli tulee merkittävästi kasvamaan ja se tulee ottaa huomioon tulevassa toiminnassa.

Samaan aikaan Ruotsissa isot yhtiöt alkoivat ostaa pienempiä terveyspalveluyhtiöitä ja pääomasijoittajat astuivat markkinoille. Ainakin kymmenen vuotta sitten suomalaiset asiantuntijat nostivat tätä asiaa esille ja varoittivat niin käyvän myös Suomessa. Näin kävi. Samalla on tullut esille kaikkeen bisnekseen kuuluva laillinen veronkierto, ei terveyspalvelubisnes eroa mitenkään muusta liiketoiminnasta, jossa pyritään luonnollisesti verojen minimoimiseen. Sitähän fiksut ekonomit on jo kauppakorkeakoulussa opetettu tekemään. Liiketoiminta on liiketoimintaa.

Espoossa yksityiset yritykset ja eri järjestöt tuottavat merkittävän osan sosiaali- ja terveyspalveluista. Siitä lähtökohdista keskustelu palvelujen ulkoistamisesta lähinnä huvittaa. Come here and see! Kunnat ovat itsenäisiä toimijoita, jotka päättävät itse miten palvelunsa järjestävät.  On totta, että Espoossa on menty jo liiallisuuksiin palvelujen ostoissa ulkopuolelta. Olen ihmetellyt miksei kokoomus voi tätä ikinä tunnustaa? Liiallinen ulkoistaminen hankaloittaa ohjausta. Olen kirjoittanut ongelmista esimerkiksitässä kirjoituksessa.

Terveyspalveluiden kaikkein pyhin osa eli terveysasemat ovat toistaiseksi olleet täysin Espoon kaupungin omassa hoidossa, ilta ja viikonloppupäivystystä lukuun ottamatta. Nyt meillä on valmisteilla pilottiprojekti, jossa terveysasemapalvelut osalle Espoon keskuksesta tuottaisi ulkopuolinen toimija. (Tarkemmin tässäkirjoituksessa).  Se on vaikea asia päätettäväksi, sillä kyseessä voi olla merkittävä askel, mutta toisaalta asukkaille pitää taata toimivat terveysasemapalvelut.  Kun on 11 lääkärin vaje, niin helppoja ratkaisuja ei ole olemassa.

Nyt Espoon kaupunki joutuu pyytämään tarjouksia yleislääkärikäynneistä sosiaali- ja terveystoimelle. Kaupunki aikoo purkaa jonojen häntiä, noin 300–400 käynnin verran. Eli käytännössä lääkärijonossa painiskeleva potilas lähetetään jonkin yksityisen lääkäriaseman vastaanotolle.

Pidemmän päälle jonojenpurkaminen tulee erittäin kalliiksi, enkä pidä sitä mitenkään kestävänä ratkaisuna. Tämä hajottaa entisestään meidän terveysasemien toimintaa, koska kaikki tutkimukset tehdään taas Espoon omilla terveysasemilla. Tämä ei voi olla järkevää Espoon tai potilaan kannalta. Potilas pomppii paikasta toiseen.

Jos minun pitäisi valita ulkoistamisen tai tilapäisten ostosopimusten välillä, valitsisin ehdottomasti ulkoistuksen. Siinä sentään kokonaisuus säilyy yhden toimijan hallussa.

En minä kaikkea tiedä, valehtelen otsikossa. Mutta sosiaali- ja terveyspalveluista tiedän aika paljon. 

Minä ja tyttäreni Espoon aalloissa. Korostan tällä kuvalla yhteistyön merkitystä.