Palvelusetelijärjestelmä on yksi palvelujen vaihtoehtoinen järjestämistapa muiden järjestämistapojen joukossa, jossa kunta sitoutuu maksamaan asiakkaan eli palvelun käyttäjän yksityiseltä palveluntuottajalta palvelusetelillä ostaman palvelun palvelusetelin arvoon asti.
Espoossa käyttöön otettavaksi aiotussa järjestelmässä kaupunki määrittää palvelusetelillä ostettavan palvelun, vahvistaa palvelusetelin arvon ja hyväksyy ne yksityiset palveluntuottajat, joilta asiakas voi ostaa palveluja palvelusetelillä. Palveluntuottajat ovat yksityisiä vanhusten ympärivuorokautista hoiva-asumista tuottavia organisaatioita. Asiakas valitsee itse palveluntuottajan ja tekee tuottajan kanssa sopimuksen tarvitsemistaan palveluista.
Vanhukselle eli asiakkaalle palveluseteli on vapaavalintainen, sitä ei ole pakko ottaa vastaan. Ostokykyiselle vanhukselle palvelusetelimahdollisuus lisää valinnanvapautta.
Henkilökohtaisesti en ole suoraan tyrmännyt palvelusetelikokeilua, mutta muutama asia Espoon mallissa epäilyttää minua. Palvelusetelin arvo riippuu asiakkaan nettotuloista, alle 1000 euron nettotuloilla palvelusetelin arvo on 2 500 euroa. 3 300 euron nettotuloilla setelin arvo on taas 100 euroa. Näiden ääripäiden välillä setelin arvo vaihtelee.
Vantaalla ja Helsingissä palvelusetelien arvo on hieman erilainen. Esimerkiksi Vantaalla palvelusetelin arvo on noin 200 euroa korkeampi kuin saman tulotason espoolaiselle. Miksi?
Toinen asia joka mietityttää on asiakkaan omavastuuosuuden katon puuttuminen. Ehdotetussa Espoon järjestelmässä ei ole mitään rajoitetta sillä kuinka paljon asiakkaan omavastuuosuudeksi muodostuu. Espoon mallissa omavastuuden suuruus riippuu siitä millaisia palveluita asiakas ostaa. Kaupungin itse tuottamissa pitkäaikaisissa asumispalveluissa asiakkaalle on jäätävä aina käyttövara, joka on kuukautta kohti 15 % nettotuloista kuitenkin vähintään toimeentulotuen yksinasuvan perusosa vähennettynä ruokaosuudella (212,90 euroa vuonna 2010). Palvelusetelimallissa asiakkaalle jäävää käyttövaraa ei ole määritelty. Eikä sitä ole helppo määritellä, koska asiakkaat ostavat eri tavalla palveluita. Joku ostaa kynsienhoidosta ruokailuun kaiken, toinen vain minimin.
Demareille palvelusetelien käyttöönotto on perinteisesti ollut vaikea paikka. Lautakunnan puheenjohtaja otti kantaa palveluseteleihin ennen kokousta. Suurin kysymys on liittynyt siihen luodaanko palvelusetelimallilla varakkaammille paremmat mahdollisuudet palveluihin, tässä tapauksessa vanhusten hoiva-asumiseen. Varsinkin oikeisto puolustaa palveluseteleitä sillä, että palvelusetelien avulla saadaan vanhuksia hoitoon yksityiselle sektorille, jolloin kunnallisiin palveluihin jää enemmän tilaa. Itse en ole oikein vakuuttunut kummastakaan väitteestä, enkä näe palveluseteleitä ihan näin mustavalkoisesti.
Minusta tärkeämpää on pohtia sitä, olemmeko valmiita ottamaan sen askeleen, että asiakkaan omavastuuosuus tullee kasvamaan nykyisestä. Samalla asiakkaan valinnanvapaus ja mahdollisuus valita palvelunsa nykyistä enemmän lisääntyy.
Espoon valtuustossa demareita (ja vasemmistoa) on monta kertaa moitittu siitä, että me katsomme asioita usein uhkakuvien kautta. Voi olla, mutta asioita on katsottava myös uhkakuvien kautta, jotta kokonaisuudesta tulisi onnistunut.Miettimistä ja pohtimista on siis edessä myös armon vuonna 2011.
Oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti