Ovatko Espoon terveyspalvelut kriisissä?

Säännöllisen väliajoin nousee esille terveyspalvelujen toiminta Espoossa. Viimeksi noin kuukausi sitten Helsingin sanomat uutisoi, että Espoon terveyspalvelut ovat kriisissä, koska terveysasemilta puuttuu lääkäreitä. Myös kansalaisilta saatu palaute, kuten myös omien sukulaisten kokemukset, vahvistivat mielikuvaa, että jokin on vialla. Mistä on kyse ja mitä pitää tehdä?

Espoon terveysasemien toiminta perustuu budjetin mukaan tänä vuonna siihen arvioon, että terveysasemilla käy 122 000 ihmistä vuonna 2010. Käyntejä on yhteensä 410 000, joista lääkärikäyntejä 240 000 ja hoitajakäyntejä 161 000. Jo alkusyksyllä kävi ilmi, että tavoitteen toteutuminen on erittäin hankalaa.

Espoossa on yhteensä 127 lääkärivakanssia. Marraskuun 2010 lopulla 92 % vakansseista oli täytetty. Vakituisessa työsuhteessa oli 50 %, mutta vakituisten lääkäreiden määrä vaihtelee huomattavasti, 30-75 prosentin välillä. Paikatakseen lääkärivajetta Espoo joutuu käyttämään vuokralääkäreitä, joita Espoossa oli marraskuussa noin seitsemän-kahdeksan. Loppuvuosi ei näytä lääkäritilanteen kannalta hyvältä, sillä monen lääkärisijaisen pesti päättyy joulukuussa, jolloin myös moni lääkäri on lomalla.

On perin kummallista, että Espoo varakkaana kaupunkina, ei saa palkattua riittävästi lääkäreitä. Syitä on monia. Lääkäreille on runsaasti työmahdollisuuksia pääkaupunkiseudulla. Yksityinen sektori ja erikoissairaanhoito houkuttelevat enemmän kuin terveysasemilla työskentely. Vakituiset lääkärit väsyvät kovassa paineessa ja siirtyvät muualle. Tilalle palkataan kokemattomimpia lääkäreitä, joista kaikki eivät selviä itsenäisesti vaativasta terveyskeskustyöstä samalla nopeudella kuin kokeneemmat lääkärit. Kehä on valmis.

Vastaanottoaikojen vähetessä ihmiset purkavat kiukkuansa mediassa. Jo ennestään huonon terveysasemien julkisuuskuva heikkenee. Puhutaan arvauskeskuksista ja suolakaivoksista, vaikka terveysasemat antavat hyvää ja asiantuntevaa palvelua kuntalaisille, ongelmana on vain se, että vastaanotoille on liian vaikeaa päästä.

Espoon virkamiehet ja poliittiset päättäjät ovat yrittäneet kehittää järjestelmää toimivimmaksi. Omalääkärijärjestelmä koettiin jäykäksi, joten siitä on luovuttu. Tilalle on tulossa tiimimalli, jossa lääkärit ja myös hoitajat työskentelevät enemmän tiimimäisesti. Päivystystoimintaa kehitetään yhdessä Jorvin sairaalan ja HYKS alueen yhteistyössä. Yhteistyötä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä yritetään parantaa. On kehitetty takaisinsoittojärjestelmä ja nettiasiointiin perustuvaa omahoitomallia, joka muuten sai kansallisen vuoden tietotekopalkinnon.

Nuorille lääkäreille yritetään järjestää lisää koulutusmahdollisuuksia ja suunnitteilla on erikoislääkärien lisäämistä terveysasemilla. Espoon kaupungin palveluverkon kehittämisellä pyritään myös siihen, että kuntalaiset saisivat lain määräämät palvelunsa.

Paljon on siis tehty ja tekeillä, mutta silti ongelmia on. Myös kaupungin henkilökunnan puolelta, varsinkin lääkäreiltä, on kuulunut kommentteja, että muutokset ja kehittäminen turhauttavat. Päättäjän kannalta vaikeutena on, että viestit virkamiehiltä, henkilökunnalta ja kuntalaisilta ovat erilaisia. Kuka on oikeassa?

Nyt olisi erittäin tärkeää vahvistaa terveysasemien julkisuuskuvaa, jotta työ espoolaisilla terveysasemilla houkuttelisi taas lääkäreitä. Maineenpalauttaminen pelkästään julkisuustempuin ei tule onnistumaan, sillä maineen on oltava vakaalla kalliolla ja perustuttava todellisuuteen.

Kehittämistoimintaa on jatkettava, sillä terveysasemien toiminta tuskin paranee, jos jatkuvasta kehittämistoiminnasta luovutaan. Ensi vuoden budjettineuvotteluissa on syytä pohtia sitä, yritetäänkö Espoossa yksinkertaisesti tehdä liikaa liian vähillä resursseilla? Pitäisikö terveydenhuollon resursseja lisätä maltillisesti?

Kaiken ratkaisee se millaiseksi terveysasemien henkilöstö kokee työnsä ja vaikutusmahdollisuutensa siihen. Yksityisen sektorin vetovoimaa julkiseen sektoriin verrattuna perustellaan usein palkkauksella, mutta vielä useammin sillä, siellä työskentely on joustavampaa ja yksilölliset toiveet huomioidaan paremmin yksityisellä sektorilla. Tämä pitää huomioida Espoon kaupungin organisaatiossa. Jos lääkärit haluavat joustavuutta, sitä heille tarjottakoon.

Myös päätöksenteossa pitäisi tapahtua muutoksia. Sosiaali- ja terveyslautakunnan pitäisi kehittää rooliaan toiminnan ohjaajana. Se edellyttäisi, että lautakunta saisi nykyistä enemmän väliaikatietoa terveysasemien toiminnasta ja kipukohteista, jotta se pystyisi myös reagoimaan ja ohjaamaan terveyspalveluiden toimintaa. Virkamiehet päättäköön yksityiskohdista, lautakunta suurista linjoista. Mutta ilman tietoa ei voi reagoida.

Pidän itse terveysasemien toimivuutta julkisen terveydenhuollon kannalta elintärkeänä. Jos ne toimivat, toimii myös julkinen terveydenhuolto. Siksi meillä päättäjillä on erityinen vastuu niiden toimivuudesta. Myös Espoossa.