Käytin alla olevan puheenvuoron Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa 13.12.2010, kokous kesti kohtuullisen pitkään. Olin kotona 0.40, joten kokouspalkkion edestä tuli todella istuttua.
Käsittelyssä oli palveluverkkosuunnitelma. Ihan sanasta sanaan ei puheeni alla olevan mukaan mennyt. Puheeni loppuviittaus ruotsin- ja suomenkielisten koululaisten pitämisestä sai aikaan jopa vähän keskustelua. Osasin kyllä odottaa, että RKP asiaan puuttuu. Ehkä palaan siihen vielä joskus...
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat
Olen suhtautunut palvelujen järjestämisen ja palveluverkon tavoitetila 2020- suunnitelmiin hyvin positiivisesti. Ehkä liiankin positiivisesti. Siitä huolimatta pidän suunnitelman periaatteita hyvinä. Espoon on otettava entistä paremmin huomioon asukkaiden yksilöllistyminen, sähköisten palveluiden potentiaali ja kuntalaisten ikääntyminen. Palveluiden uudistamistiellä on jatkettava.
Kuntalaisille pitäisi kuitenkin pystyä paremmin viestimään, että tarkoituksena on toteuttaa asiakaslähtöinen palvelujärjestelmä, jossa lähtökohtana on asiakkaan, kuntalaisen muuttuvat palvelutarpeet ja palvelukäyttäytyminen. Kovin harva kuntalainen kokee, että esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimessa tehtyjen muutosten taustalla on ollut kuntalaisen etu, vaikka me päätöksentekijät olemme näin ajatelleet tehdessämme päätöksiä.
Valtuuston on päätettävä etenemistahdista ja – laajuudesta ja ohjattava kehitystä. Siksi olisi järkevää, että valtuustolle laadittaisiin investointisuunnitelman yhteyteen toimenpideohjelma, mistä selviäisi viiden vuoden palveluverkon kehittämiseen liittyvät investoinnit, tilahankinnat ja tiloista luopumiset sekä näiden muutosten yhteydet joukkoliikenteen kehittämiseen. Näin valtuusto näkisi konkreettisesti mitä tulevina vuosina tulee tapahtumaan.
Lautakuntien roolina tulee olla johtosääntöjen mukaan yksityiskohtien päättäminen. Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä minulle jäi kuluvasta vuodesta vaikutelma, että ainoastaan sosiaali- ja terveyslautakunta aloitti palveluverkon uudistamisen. Muilla toimialoilla muutoksia tai päätöksiä ei näytä tehtäneen samassa mitassa. Ainakin mediapalautteen näkökulmasta nopeahko toiminta oli lautakunnan tyhmyyttä, ei viisautta. Mutta vakavasti ottaen, esimerkiksi kaupungin tilojen ja kiinteistöomaisuuden kehittäminen edellyttää myös päätöksiä korulauseiden sijasta.
Tulevina vuosina valtuuston on paremmin ohjattava palveluverkon kehittämistä siten, että kokonaisuus pysyy hallinnassa. Siinä on valtuustolle tehtävää.
Tavoitetila-paperissa linjataan, että palveluiden järjestäminen siirtyy jatkossa yhä enemmän julkisten ja yksityisten toimijoiden verkostoon, jossa kumppanuussuhteilla on entistä korostuneempi merkitys. Kumppanuus on hyvä ajatus. Mutta samaan aikaan esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelumarkkinoilla on menossa markkinatalouteen liittyvä kehitys, jossa isot yritykset valtaavat markkinoita pieniltä yrityksiltä. Pelkään pahoin, että mitä enemmän Espoo hankkii palveluita tarjouskilpailuiden kautta, sitä enemmän isot yritykset voittavat kilpailuita ja pääsevät tuottamaan palveluita. Silloin ollaan siirrytty ojasta allikkoon: kumppanina onkin mahdollisesti kansainvälinen yritys, jonka kanssa yhteistyö ei olekaan niin helppoa. Valtuuston on tarkasti seurattava ostopalveluiden määrän, hinnan ja laadun kehitystä tulevaisuudessa.
Yhden asian otan lopuksi esille. Kaupunginhallituksessa palveluverkon tavoitetilaan lisättiin kappale, jossa todetaan, että ”Kouluverkko jakautuu suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen palveluverkostoon. Lasten ja nuorten palveluita järjestetään heidän omassa kieliympäristössään, joko suomenkielisessä tai ruotsinkielisessä koulussa.”
Tämä on aika vahva linjaus. En halua aloittaa mitään kielisotaa herkästä asiasta, mutta minusta olisi tärkeää lisätä suomen- ja ruotsinkielisten lasten ja nuorten kanssakäymistä. Parhaiten tämä tapahtuisi kouluissa. Toivottavasti tämä lisätty kappale ei estä edes jotain kokeilua tulevaisuudessa.
Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti