Perjantaiaamulla Tuomarilan aseman alikulkukäytävä oli petollisen liukas. Pyöräilin normaalin tapaan, enkä huomannut liukkautta ennen käännöstä vasemmmalle. Pyörä lähti alta ja lensin katuun. Löin rytäkässä otsani ja poskeni katuun. Taisin olla kaatumiseni jälkeen vähän sekaisin, muistaakseni jokin mies tuli minua auttamaan, mutta pääsin kuitenkin itse ylös ja nousin vielä junaankin. Siellä totesin ikkunasta, että naamani on ihan veressä. Olo oli valmiiksi huono, joten hyppäsin parin pysäkin jälkeen pois ja suuntasin kodin kautta työterveysasemmalle paikattavaksi. Silmäkulmaan pistettiin kolme tikkiä, poski ja leuka ovat ruhjeille.Onneksi ei sattunut kuitenkaan pahemmin. Mahdoin olla näky junassa, puku päällä ja naama veressä.
Eli varovasti siellä syysliikenteessä ja pitäkää kypärät päässä. Nastarengas on syytä pistää pyörään jo nyt. Nolosti tunnustan, että minulla ei ollut kypärä päässä, vaikka sitä yleensä käytänkin.
3 kommenttia:
Valitettavasti liukkaalla pyöräilyssä sattuu nurinmenoja. Hyvä ettei pahemmin käynyt. Oppina nurinmenosta on kai se, ettei kiireessäkään saa kypärää unohtaa. Pyöräilyn turvallisuuslistaan kannattaisi vielä lisätä valolähde, jonka valossa kiiltelee liukas tienpinta. Keltainen heijastimin varustettu huomioliivi on tärkeä pyöräilijää turvaava halpa väline.
Valo oli päällä, mutta en silti huomannut mustaa jäätä. Olen nyt kaksi kertaa kaatunut talvikeleillä pyörällä. Ensimmäisellä kerralla kärsi pyörä, toisella kerralla kärsi mies. Eka kerran jälkeen hankin nastarenkaan etupyrörään, nyt hankin myös nastarenkaan myös takapyörään...
Vanhempi pyöräilijä suositteli pyöräilijöille keltaista heijastimin varustettua huomioliiviä. Oiva neuvo.
Olen ihmetellyt miksi moottoripyöräilijät käyttävät mustia ja muutenkin huonosti havaittavia ajoasusteita. Liekö siinä joku muotiasia vai mikä voi olla motiivi tälle näkymättömyyden kaipuulle?
T. Narskuli
Lähetä kommentti