Hiljaiseloni päättyy jälleen. Parin viikon flunssan, työkiireiden ja lasten sairastamisen aikana ei ollut aikaa ja halua hakata näppistä. Virta alkaa palata jälleen, joten täältä tullaan.
Otsikon otin Suomen Kuvalehden jutusta, jossa ohjaaja Kristian Smeds, professori Juha Siltala ja valtiosihteeri Risto Volanen keskustelivat taiteen tehtävästä ja Suomesta. Smeds töräytti otsikon ja minusta se oli niin aikaan osuva ja samalla hauska.
Espoossa tehdään tänä syksynä monia merkittäviä kunnallispoliittisia päätöksiä. Yksi niistä on jätteenpolttolaitos (itse asiassa päätöksen sijoittamisesta taitaa tehdä YTV:n hallitus). Tuleeko Ämmässuon kaatopaikalle jätteenpolttolaitos vai ei? Olen ollut jätteenpolttolaitoksen kannattaja, sillä minusta on järjetöntä makuuttaa jätteitä kaatopaikalla, kun niitä polttamalla voidaan saada energiaa.
Wienissä toimii Spittelaun jätteenpolttolaitos, joka on kuuluisan arkkitehdin (vai taiteilijako hän nyt olikaan) Hurdertwasserin suunnittelema. Tässä laitoksessa poltetaan noin 260 tonnia jätteitä vuosittain. Vuonna 2007 Ämmässuon kaatopaikka vastaanotti 283 tonnia sekajätettä. YTV:n suunnittelman jätteenpolttolaitoksen kapasiteetiksi on suunniteltu 250-320 tonnia, joten se tulisi olemaan Wienin Spittelaun jätteenpolttolaitoksen kokoinen.
Spittelau tuottaa kaukolämpöä, joka tuotetaan 80-90 prosentttisesti sekajätteillä. Wienissä on kuitenkin tehokas kierrätysjärjestelmä. Kaupungilla on n. 2500 jätteiden aluekeräyspistettä, joissa kerätään paperia, metallia, muovipulloja, biojätettä ja lasia. Asukkailla on aina korkeintaan 5 min matka keräyspisteelle.
Espoossa ja oikeastaan koko pääkaupunkiseudulla kierrätysjärjestelmä on surkea. Keräyspaikkoja on liian vähän. Kierrättäminen on tehty hankalaksi. Viiden minuutin matka kierrätyspisteelle on utopiaa. Tässä piileekin meidän jätteenpolttolaitoksemme ongelma: saadaanko kierrätystä tehostettua, jos jätteenpolttolaitos tulee?
Pohdinnan paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti