Kyllä kansa tietää

Työkaverini Ralf Sund on fiksu mies, joka osaa kirjoittaa taitavasti. Hän on kirjoittanut kolumneja kesäisin Oulussa ilmestyvään sanomalehti Kalevaan. Tämä kolumni kolahti minuun, joten päätin laittaa sen tänne. Se, että politiikko ei ilmaise mielipidettään, on suurempi synti kuin tyhmä mielipide.


Kaleva 25.07.2008
Ralf Sund
Talouspoliittinen asiantuntija
STTK
KYLLÄ KANSA TIETÄÄ?

Poliitikot mielellään mainitsevat käyneensä turuilla ja toreilla keskustelemassa "kansan" kanssa. Poliitikon julkikuvan uskotaan paranevan pönöttämisestä kansalaisten parissa. Poliitikko perustelee mielellään puheitaan "kansalta" saadulla palautteella. Poliitikko haluaa antaa itsestään kuvan "kansan" ymmärtäjänä ja sen mielipiteiden välittäjänä. Kuva pehmenee ja kannatuksen uskotaan kasvavan.
Demokratiaan tämä sopii mainiosti. Ihanteen mukaan kansalaisilla on kaikki valta. Vaalien välillä "kansalta" haetaan neuvoa suoran palautteen avulla. Teoriassa tämä on kaunista. Todellisuus on täysin toinen.
Pääosin kyse on äänestäjien huijaamisesta, vastuun pakoilusta ja laiskuudesta. Petkuttamista se on siksi, että käsitys on kerätty hyvin epäluotettavalla tavalla. Oman mielipiteen perusteleminen toisten, "kansan", käsityksillä on vastuun pakoilua. Laiskuudestakin saattaa olla kysymys, koska yhteiskunnalliset näkemykset pitäisi perustella yhtäältä tiedolla ja toisaalta arvoilla.
"Kansa" on epämääräinen käsite, jolla on taianomainen merkitys demokratiassa. Totaalisessa epämääräisyydessä ollaan kun käytetään termiä "tavallinen kansa". Epämääräinen käsite, kansa, saa rinnalleen vielä epämääräisemmän: tavallinen.
Ay-liikkeessä kansan sijasta käytettiin ja käytetään edelleen "kenttää". "Kentän" mielipide on sitä tai tätä. Kentän mielipidettä tulee seurata. "Kentän" mielipiteeksi riittää ammattiosaston viiden henkilön kokouksen epämääräinen viesti.
"Kentän" mielipiteen tulkiksi kelpaa yleensä vain kokenut toimitsija. Nuorena tutkijana yli neljännesvuosisata sitten SAK:laisessa metalliliitossa ihmettelin kokeneempien työtovereiden kykyä tulkita "kentän" mielipidettä. Yleensä SKDL-taustaiset toimitsijat tiesivät, että "kenttä" pitää sosiaalidemokraattisen johdon palkkapolitiikka virheellisenä ja tuomittavana. Samaisen "kentän" käsitykset tiedettiin täysin toisiksi demaritoimitsijoiden tunnustelumatkojen perusteella.
Tutkijana käsittelin laajoja kyselyaineistoja, jotka oli kerätty parhaiden otantamenetelmien mukaan ja saatoin havaita, että molemmat "kentän" tulkit olivat täysin pielessä.
Kesän puheissa poliitikot ovat ahkerasti vedonneet "kansan" mielipiteisiin. SDP:n uusi puheenjohtaja Jutta Urpilainen vetosi Porin kesäisessä puoluejohtajien paneelissa usein "kansalta" saamaansa palautteeseen. Se oli kuulemma hyvin tyytymätön hallituksen politiikkaan. SDP:n uusi puheenjohtaja halusi viestittää maanläheisyyttä ja kansanomaisuutta.
Tässäkö oli paljon puhuttu SDP:n uudistuminen!
Pari päivää myöhemmin Jyrki Katainen totesi televisiossa, että hallituksen veroratkaisut eläkeläisten osalta ovat aikaansaaneet poikkeuksellisen paljon myönteistä palautetta. Samassa ohjelmassa eläkeläisjohtaja (sd.) totesi, että eläkeläisten tukala tilanne on tuottanut poikkeuksellisen paljon negatiivista viestiä. Taas yksi ja sama "kansa" oli välittänyt kaksi täysin erilaista viestiä.
Veikko Vennamon lentäviin lauseisiin kuului: "kyllä kansa tietää." Sanonnassa kiteytyy demokratiaihanteiden syvä olemus. "Kansalla" on jokin käsitys siitä, miten maan asioita tulisi hoitaa. Poliitikko vihjaa, että hän tietää tämän kansan käsityksen. "Kansalla" on lisäksi eri käsitys kuin johtavilla poliitikoilla.
"Kyllä kansa tietää" –slogan on vitsi. Tämän päivän poliitikkojen puheissa Veikko Vennamon sanonta voi hyvin. "Kansan" mielipiteeseen vedotaan yhtenään. Tämä ei – ikävä kyllä – ole osoitus demokratian jalostumisesta, vaan poliittisen johtajuuden katoamisesta. "Kansan" selän taakse piilottautuminen on politiikan näivetystauti.
Ei ole olemassa yhtä kansalaismielipidettä, johon voisi vedota. Kansalaisilla on hyvin erilaisia käsityksiä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Kansalaisten niputtaminen samaan muottiin halveksii demokratiaa. Politiikassa on kyse erilaisuuden sietämisestä ja käsittelystä.
Poliitikkojen tapa vedota kansaan on kaiken lisäksi valheellinen. Satunnaisten torikommenttien ja yksittäisten viestien tulkitseminen kansan mielipiteeksi on pikemminkin tekosyy vastuun pakoilulle kuin aitoa demokratiaa.
Vaalien välillä kansalaisten käsityksiä saadaan parhaiten selville hyvin tehdyillä kyselytutkimuksilla. Poliitikkojen on terveellistä seurata suurien yhteiskunnallisten ratkaisujen mielipideilmastoa. Esimerkkinä merkittävästä yhteiskunnallisesta kysymyksestä, jota seurataan mielipidetiedusteluilla, on Suomen mahdollinen jäsenyys Natossa. Kansalaismielipiteen vuoksi Suomen poliittinen johto ei ole kyennyt ottamaan ratkaisevaa askelta. Näin merkittävissä kysymyksissä poliitikkojen onkin syytä kuunnella kansalaisten mielipidettä.
Suomalainen politiikka on monella tavalla käymistilassa, jopa kriisissä. Äänestysaktiivisuuden lasku on oire taudista. Lääkkeeksi kansalaisten vieraantumiseen on syntynyt "kansan" nöyristely ja suoraan kansalaispalautteeseen vetoaminen mitä pienimmissä asioissa.
Yleisesti ottaen poliitikoille voisi suositella pyrkimistä johtajuuteen. Demokratiaihanteiden mukaista on vahvasti vetää linjaa vaalien välillä ja luottaa vaaleissa annettavaan tuomioon. Poliitikot elävät kuin vaaleja käytäisiin joka päivä. Tämä vie pinnallisuuteen ja epämääräisyyteen. Suomalaisen politiikasta puuttuu johtajuus. Haluaisin nähdä poliitikon, joka lyö nyrkin pöytään ja ilmaisee selkeästi tahtoa, perustelee mielipiteensä vankalla tiedolla ja kirkkaalla ideologialla. Meidän nykypoliitikkomme varovat selkeän mielipiteen ilmaisemista ja perustelevat vähät käsityksensä hevosmiesten tietotoimistosta saadulla ns. informaatiolla.