Suomalainen päivähoitojärjestelmä on yhä melkoisen jäykkä. Tuttavaperheellämme on hankaluuksia siirtää lapset kokopäivähoidosta osapäivähoitoon – jostain ihmeellisestä syystä. Päivähoidon lopettaminen esimerkiksi muutamaksi kuukaudeksi voi aiheuttaa lapsen päivähoitopaikan menettämisen. Moni vanhempi ei tähän suostu, vaan maksaa päivähoidosta, vaikka lapsi olisikin kotona.
Ennemmin kuin ilmaista päivähoitoa, meidän pitäisi tavoitella maksuihin joustavimpia malleja. Esimerkiksi Espoossa Heinäkuu on maksuton kuukausi, jos lapsen hoito on alkanut viimeistään edellisen vuoden syyskuussa. Mutta jos päivähoito on alkanut myöhemmin, peritään myös heinäkuulta maksu. Varsin kummallista! Miksi tammikuussa päivähoidon aloittaneiden tulee maksaa heinäkuun päivähoitomaksu, jos elokuussa aloittaneiden ei pidä?
Myös se, että heinäkuusta laskutetaan koko kuukauden maksu, jos lapsi on ollut heinäkuussa hoidossa yhdenkin päivän, on erittäin joustamatonta. Tässäkin pitäisi pyrkiä jonkinlaiseen kohtuullisuuteen maksujen osalta.
Espoon päiväkoteihin on tungosta tällä hetkellä. Espoossa ja muuallakin vaikuttaa olevan vaikeaa ennustaa päivähoitoon tulevien lasten määrä. Pohdimme eilen naapurin Kallen kanssa, että eikö todellakaan pystytä rakentamaan matemaattista mallia, jolla ennustettaisiin lasten määrää alueittain. Mallissa pitäisi olla riittävästi muuttujia syntyvyydestä työttömyysasteisiin, jotta se voisi onnistua. En nyt luulisi olevan ensimmäinen ihminen, joka tätä pohtii.
Kunnat ovat perinteisesti valittaneet, että niiden on vaikea ennustaa erikoissairaanhoidon menoja (joten valtion pitäisi ottaa ne hoitaakseen). Tutkimuksissa on todettu, että terveydenhuollon tapahtumat toistavat itseään. Näistä tapahtumia tulisi tilastoida ja muodostaa aikasarjoja, joiden pohjalta suunnitelmallisuus ja ennakointi paranisivat.
Menestyvä toiminta perustuu suunnitelmallisuuteen niin päivähoidossa kuin terveydenhuollossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti