Istui eilen junassa kolmen nuoren ihmisen vieressä. He olivat selvästi kaman käyttäjiä. Yksi heistä, noin 25-vuotias, näytti tosi huonolta ja sairaalta. Jutut olivat kuitenkin ihan fiksuja, joten kovin aineissa he eivät matkalla olleet. Mietin jälkeenpäin, tai pikemminkin tunsin vähän epätoivoa siitä, että miten heitä voisi auttaa? Pitäisikö saarnata, että huumeeton elämä on paljon mukavampaa? Tai pelotella kuolemalla, sillä luultavasti niistäkin kolmesta tyypistä joku kuolee aineisiin? Olisiko pitänyt tarttua nuorimmaista tyttöä kädestä, katsoa silmiin ja yrittää sanoa, että lopeta huumeiden käyttö?
Saarnaaminen ei taida auttaa ja en ole varma valistuksen toimivuudestakaan. On vain niin surkeaa, että joidenkin elämä valuu viemäriin, eikä sitä tunnu mikään pysäyttävän. Voi vain kuvitella sitä omaisten ja ystävien tuskaa, kun huumeet vievät nuoren.
Samana aamuna löysin ensimmäisen huumeruiskun Tuomarilan asemalta, siellä se lepäsi keskellä pyörätietä. Moni oli varmasti kävellyt sen ohi, mutta minä lopulta pistin sen roskikseen. Itse piikki oli jo kadonnut.
Oma roskienkeräilyprojektini alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta. Kerään muovipurkkeja – ja pakkauksia, jotka aion toimittaa energiajätekeräykseen. Lähin keräyspiste sijaitsee Isossa omenassa. Siellä tulee käytyä niin harvoin, että varasto alkaa uhkaavasti täyttyä kaiken maailman purnukoista. Kierrättäminen on hankalaa. Samoihin aikoihin kun viimeksi kirjoitin aiheesta, Hesari kirjoitti parikin pientä juttua jätteenpolttolaitoksista. Luonnonsuojelujärjestöt vastustavat jätteiden polttamista, koska he pelkäävät, että ihmiset eivät jaksa sitten enää kierrättää ollenkaan. Onko tilanne sitten nyt parempi, kun energiajätteen kierrättäminen on käytännössä erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta? Muoviroskat makaavat hamaan tulevaisuuteen asti kaatopaikalla. Eikö sekin jäte kannattaisi polttaa energiajätteenä? Jos jätteenpolttolaitos tulee, kierrättämistä tulee tehostaa erittäin paljon.
3 kommenttia:
Entäpä se puhtaan ja juomakelpoisen veden määrä, mikä valuu purnukoita huudellessa viemäristä alas? Tuskin niitä moni ainakaan likaisena säilyttää...
Totta, mutta me emme kärsikään vesipulasta täällä Suomessa (ei sitä pidä tietenkään turhaan tuhlata). Ja toiseksi, uskoisin pesun + kierrätyksen olevan ympäristön kannalta parempi, kuin suoraan roskikseen heittäminen.
Itseasiassa ilmastonlämpenemisen myötä vesi tulee olemaan ehtyvä luonnonvara. Myös Suomessa.
En ole minäkään roskiinheiton kannalla, mutta halusin nostaa esille sen, että kierrätysasioissa on hyvin monia puolia, joita tulisi miettiä. Mikä loppujen lopuksi on ympäristön kannalta edullisinta, vaihtoehtoja kun on monia...
Entä sadevedellä peseminen? Missä kulkee mukavuuden ja ekologisen omantunnon välinen raja?
Lähetä kommentti