Lauantai tuli vietettyä Haminassa. Ystäväperheemme kunnostavat vanhaa mummolaansa vapaa-ajan asunnoksia. Sijainti on mitä mainioin, Helsingistä Haminaan ajaa noin puolessatoista tunnissa, ja talo sijaitsee meren rannalla. Remonttiprojekti on kuitenkin kohtuullisen suuri, jos kaikki heidän suunnitelmansa tehdään kerralla.
Panun kanssa teimme lauantaina lattiaa keittiöön ja pikkuvessaan. Levytimme lattian, porasimme lvi-putkille reiät ja vähän fiksasimme sisäseinää. Jälki oli aika hyvää, oikeastaan yllättävän hyvää minun tekemäkseni. Panu - rehellinen Lapin mies- on kyllä niin kova työmies, että minäkin pohjoisen poikana olen kummissani. Hän voisi varmaan tehdä remonttia läpi yön, muutamalla tauolla. Toivottavasti Panu kuitenkin ei rasita itseään liikaa, sillä hiljaa hyvä tulee. Sen verran lauantai-iltana väsytti, että saunan ja parin oluen jälkeen, uni tuli nopeasti. Oli työmiehen olo.
Työmiehistä puheen ollen. Leppävaarassa rakennetaan kerrostaloa. Ajoin paikan ohi neljä kertaa viikonloppuna: perjantaina 21.45, 00.15, 07.45 ja 20.45. Kaikkina muina aikoina paitsi lauantai-iltana kaksi kaveria muurasi noin viidennen kerroksen kohdalla. Valot vaan loistivat. On sisähommat helppoja...
Sen verran remonttihommat aina kiihottavat mieltä, että aloin taas suunnittelemaan vanhempieni kesämökin kunnostusta. Se olisi hieno pistää kuntoon pienelllä pintaremontilla.
Otsikkoni tulee muuten siitä, että viikko sitten lähetin Espoon kaupunginsuunnittelulautakunnan jäsenille sähköpostia Sunankaaren jatkoa koskien, mutta en ole saanut yhtään vastausta. Kirjoitin asiallisen viestin ja oletin, että joku edes kiittäisi viestistä, mutta mitään ei ole kuulunut. He saavat varmasti paljon sähköpostia, mutta olisi nyt joku edes voinut vastata lyhyesti.
Kun minä olen jonkin lautakunnnan jäsen, niin vastaan varmasti viesteihin. Tämä oli ensimmäinen vaalilupaukseni. Huomatkaa itsevarmuuteni, käytin kun-sanaa, en jos- sanaa.
1 kommentti:
Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis.
Lähetä kommentti