1. Remontit sen kun jatkuvat. Olen siirtynyt nyt piharemontteihin tai oikeastaan pihan kunnostukseen. Pienen etupihamme kivetys vaati korjausta, kun viime kesänä tehty hätäratkaisu osoittautui nimensä veroiseksi - sudeksi. Kivetys (luonnonkivet hiekoitushiekkaan upotettuna) ei pysynyt paikoillaan, vaan hiekka levisi ympäriinsä. Hermot menivät ja sehän piti korjata. Ja se ei ollutkaan ihan pikkuhomma, laattojen laittaminen ja varsinkin niiden kohtuu tarkka asettelu vaati hermoja (joita minulla ei tunnetusti ole). Valmista tuli eilen illalla...
Olemme uusimassa myös taloyhtiön aitoja, joten tässä joutuu vielä ruuvaushommiin. Talkoilla tekeminen on kyllä ihan hauskaa, varsinkin jos suurin osa asukkaista osallistuu. Kaikkihan eivät kuitenkaan osallistu, on kissanristiäisiä ja muuta turhanpäiväistä.
Olen kyllä aika innokas tekemään pihahommia muutenkin, mulle on tärkeää, että ympäristö näyttää siistiltä. Turhamaisuutta tai ei, näin se vain on. Minun pitää vielä rakentaa kaksi pientä säleikköaitaa näkösuojaksi. Puutavaran hakeminen on vain hankalaa. Vaikka en tee pitkää työpäivää, ajan löytäminen on työlästä. Remontitkin aloitan aina lasten mentyä nukkumaan.
2. Olin tänään kunnallisille luottamushenkilöille tarkoitetussa palvelurakenneseminaarissa Finlandia-talossa. Mitä veromarkkojen haaskausta! Koko sali täyteen luottamushenkilöitä ympäri Suomea, ja kellekään ei taatusti ollut mitään hyötyä koko tilaisuudesta. Vanhojen asioiden toistoa, luottamushenkilöiden kehumista ja edes lounasta ei tarjottu. Pirskatti sentään, joku raja pitää sentään olla.
Itse menin tilaisuuteen, koska halusin vähän päivittää paras-hanketta itselleni, ja kuulla tilaisuudessa esiintyneiden ministereiden (Kiviniemi, Risikko, Sarkomaa) näkemykset kuntapolitiikasta. Puheet olivat suuri pettymys. Ensinnäkin, miten noin kokeneet politiikot ovat noin huonoja puhujia. Eihän tässä itsekään mitään mestaripuhujia olla, mutta en olekaan mikään ministeri. Puheiden esitystapa oli tylsä, äänenkäyttö oli monotonista, eikä puheista jäänyt mitään mieleen. Risikkokin puhui samalla äänenpainolla koko puheensa ja Sarkomaa leperteli (vähän liioitellen) kuin lapsille. Alkoi oikein hävettää. Mikseihät he käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja puhuneet innostavasti uuden hallitusohjelman tavoitteista kuntapolitiikan osalta? Esille ei tullut mitään visioita tai tulevaisuudenkuvia.
Surkeinta oli se, kun Sarkomaa jäi vastaamaan kysymyksiin. Olen kyllä kuullut huhuja, ettei hän nyt ihan Einstein ole, mutta eihän hän edes vastannut kysymyksiin. Ja vielä selkeisiin kysymyksiin. Vastaukset olivat ympäripyöreetä löpinää. Minä, keskinkertaisilla älynlahjoilla varustettu kaveri, olisin suoriutunut paremmin.
3. YLE julkisti uutisen, että Espoon kaupunki kannattaa vapaaehtoista yhteystyötä pääkaupunkiseudulla. Eli Espoo tekee mitä haluaa, Espoota ei saa pakottaa yhteystyöhön Helsingin ja Vantaan kanssa. Minä olen kyllä sitä mieltä, että vapaaehtoisen yhteistyön hedelmistä on saatu nauttia jo tarpeeksi. Niitähän ei juuri ole ollutkaan. Kyllä pääkaupunkiseudulla pitäisi jo pystyä katsomaan esimerkiksi kaavoitusta jo vähän laajemmissa mittakaavasssa. Ehk seutuyleiskaava näin tekeekin, mutta pitäisi mennä vielä astetta pidemmälle. Joten olen pakkoyhteistyön kannalla.
4. SDP:n oppositiopoliikka on alkanut innottomasti, kuten Toveri Mustakallio blogissaan totesi. Demarin välissä oli muutama päivä sitten jokin SDP:n jäsenlehti, jossa oli puoluesihteeri Feldt-Rannan kolumni. Siinä hän pelotteli porvarivallasta, jolloin ihme uhkakuvilla. Eikö siitä vaalitappiosta opittu mitään? Pitääkö taas lähteä liikkeelle mustamaalauksella? Eikö muuhun pystytä?
Demareiden ongelma on, että puoluesihteeri ja puheenjohtaja ovat liian samanlaisia. Kumpikaan ei ole visionääri, vaan molemmat ovat enemmän toiminnan miehiä ja naisia. Kepun Korhonen ja Vanhanen ovat sentään aika erilaisia persoonia, vaikka Vanhanen ei mikään suuri ajattelija näytä olevan.
Espoon demarit voisivat aloittaa kuntavaalivalmistelunsa uudistamalla nettisivunsa. Ne ovat järkyttävän huonot. Olen yrittänyt seurailla niitä ja etsiä jotain tietoja, mutta sivut ovat niin masentavat, että oksat pois. Kokoomuksen nettisivut Espoossa ovat ihan eri luokkaa. Taidanpa pistää palautetta demareille, että uusivat sivunsa. Voivat saada vaikka uuden jäsenen. Mutta rahastahan se varmaan on kiinni.
3 kommenttia:
Terve :-)
Ei ne hyvät nettisivut ole rahasta kiinni vaan osaamisesta ja viitseliäisyydestä. Enpä itse taida uskaltautua edes vilkaisemaan niitä Espoon demarien sivuja.
Yhdyn kaikkiin yllä esittämiisi näkemyksiin. Minusta Espoolaisilla oli taas turhan suuri kiire rientää tyrmäämään ministeri Vapaavuoren visioinnit pääkaupunkiseudun yhdestä kunnasta. Kysehän oli nimenomaan visioinnista, ei konkreettisesta ehdotuksesta. Tulee niin hyvin mieleen Osmo Soinivaaran lausahdus siitä että politiikassa uusien avausten tekeminen merkitsee samaa kuin nousta sodassa vapaaehtoisesti ylös poterosta kaikkien tulitettavaksi.
ps. kun käyt pohdintaa puolueeseen liittymisestä ajattelin että sinua voisi kiinnostaa erään SDP:hen vaalien jälkeisenä päivänä liittyneen (siis vaalien jälkeisenä päivänä, miten perverssiä!) tyypin mietteitä:www.punainendiiva.blogspot.com
Moikka,
Kun on kyse espoolaisista demareista ei nettisivutkaan ole noin yksinkertainen asia. Hulluinta on, että niiden takana on itse asiassa paljon viitseliäisyyttä ja uskoa erinomaisuuteen, jota en jaa tekijöiden kanssa.
Vein viimeksi tänään viestiäsi eteenpäin ja toivon todella, että saisimme muutoksen aikaisin mahdollisimman pian. Valoa tunnelin päässä on.
Olet hyvin tervetullut myös tuomaan sitä lisää! Alueellamme toimiva yhdistyskin on muuten aika hyvä ja mukava.
***
Tuosta pakkoyhteistyöstä olen - tietty - erimieltä kanssasi. Pääkaupunkiseudun kunnat päättivät tiiviin yhteistyön aloittamisesta viime vuoden kesäkuussa. Paljon olemme myös tänä aikana saaneet aikaiseksi, mutta moni vaikea asia on vasta tulossa päätöksiksi.
Maankäyttö, asuminen ja liikenne ovat keskeisiä asioita pks-yhteistyössä, mutta ei niidenkään osalta tilanne kelvoton ole. Meillä on selkeä yhteisymmärrys PLJ:stä (liikennejärjestelmästä), kunhan vain myös valtio pitää omista lupauksistaan mm. metron (josta Espoo viimein teki päätöksen osaksi osoittaakseen yhteistyökykyään ja -haluaan) ja ratojen suhteen.
Maakuntakaava on juuri hyväksytty ja kaikissa kaupungeissa on kohta yleiskaavat, kun Espookin saa eteläisiin osiin sen valmiiksi. Nämä luovat perustan maankäytölle tulevaisuuteen.
Espoo myös kaavoittaa paljon. Ongelma onkin se, ettei kaavat toteudu, mutta mitä uutta pakkoliitos siihen toisi?
PKS-yhteistyössä on tarkoitus katsoa asiaa laajemmin, kuten minusta pitääkin eli sopia 14 kunnan yhteistyössä asuntotavoitteet yleensä (n. 12-13 000 /v) ja erityisesti sosiaaliselle ja monipuoliselle vuokra-asuntotuotannolle.
Kun asiaa on katsonut hieman sisältä voin kertoa olevani pettynyt Helsinkiin. Ennen pakon käyttöä toivoisin heiltä viisautta katsoa seutua laajemmin. Esim. joukkoliikenteen kehittämisessä YTV-malli on minusta järkevä, eikä Helsingin ajama yhtiö, joka suunnittelisi linjat, tilaisi liikennöinnin ja sen lisäksi tuottaisi sitä. Vain Helsinki voi ajatella, että muutetaan lakia, jos se ei salli heidän omista eduistaan ajaman mallin toteuttamista.
Lähetä kommentti